Missä se tahdonvoima piileksii?

Olen monta kertaa ajatellut että nyt aloitan karkkilakon, nyt aloitan kuntoilun säännöllisesti, nyt hankin itselleni upean sixpackin tai nyt alan lukemaan kunnolla koulua varten. Ajatuksen saatuani teen suunnitelman miten tämän asian toteutan esim. tein kuntoiluun liittyen viikkosuunnitelman miten liikun, kuinka monta kertaa viikossa ja mitä saan syödä. Tämähän vaikuttaaa jo hyvältä, mutta sitten tulee se hetki, kun ei jaksaisi ja kaverit sanovat että voithan sä jättää sen nyt tän kerran väliin.. No enkä voi kun sitten niitä lipsumisia alkaa tulla, mutta eihän yksi kerta haittaa? No ei, mutta kun siitä yhdestä kerrasta tulee yhtäkkiä 10 kertaa. Ja sitten tämä alkaa taas uudestaan jossain vaiheessa.

kuva googlesta

Karkkien kanssa ongelma on suurempi. En tiedä mikä niissä niin paljon koukuttaa. Nytkin olen syönyt kolmen viikon ajan karkkia aina kun sitä tekee mieli. Ajattelen vain, että tänään saan syödä kun en töissä syönyt mitään tai eihän se nyt tän kerran haittaa. No eihän se haittaisikaan, mutta sitten se jatkuu taas seuraavana päivänä. Eilenkin ajattelin avoimen yliopiston kurssille ajaessani että ei tästä tule mitään nyt lopetan karkin syönnin kokonaan, no lopetinko? En. No miksi en? Siksi, kun tänään avattiin uusi cittari ja siellä olit irtsarit 5€/kg. Niin ja sitten ostin sen kg:n niitä karkkeja. Tänään, kun päivällä tein crossfit treeniäni (hyvä minä) ajattelin, että hyi mitä karkkeja en varmana syö. No mutta kappas mitäs minä tässä samalla tätä tekstiä kirjottaessani mutustelin, no niitä prkl irtsareita.

kuva googlesta

Ja miksi, miksi mun tahdonvoima ei riitä äikän yo-kokeen lukemiseen. No siksi, kun oon jo ylioppilas ni eihän mun tarvi parannella arvosanojani. No tarviipas, ku en oo tyytyväinen. Silti annan asian olla. Mikä ihme on etten saa otettua itseäni niskasta kiinni? More motivation, please.